Minulla on aina ollut hyvät taidot ja edellytykset itseni johtamiseen. Olen omatoiminen ja rohkea ja pystyn myös tarvittaessa aika helposti pakottamaan itseni tekemään jotain ”ei niin mukavaa”, jos on pakko. Hallitsen hyvin ajan kulua ja lähivuosina olen oppinut myös taukojen ja etenkin syömisen tärkeyttä. Ympärilläni on ollut aina hyvä turvaverkko. Joskus on ollut vain tarve sille, että joku voitelee voileivän, mutta pohjimmiltaan se on tieto siitä, että epäonnistuminen ei ole katastrofi.
Kyllähän minä itsekin osaisin… Yksi mieleenpainuvimmista yrityksen kehittämiseen liittyvistä opetuksista on ollut, että ”asiakas maksaa hyödystä”. Asiakas ei siis maksa iltapuvusta, vaan siitä hyödystä, että juhlan tullen hänellä on päällepantavaa. Asiakas ei maksa kansallispuvun vyötärön korjauksesta vaan siitä hyödystä, että kaapissa ollut puku tulee jälleen käyttöön. Asiakas maksaa yleensä iloisesti myös siitä, ettei hänen tarvitse […]
Ja mikä tärkeintä – lukisiko joku?
Kun ei vuoteen kirjoita blogiin, saattaa joutua varoittamaan lukijoita pitkästä tilannepäivityksestä. Joten sori, aion kuluttaa tähän koko päivän, koska välttelen muita töitä ja alkavaa syksyä. Edellisessä kirjoituksessani noin vuosi sitten pohdin tulevaisuutta ja mutku-vaatteita tursuavaa vaatekaappiani. Teema näyttää säilyvän vuodesta toiseen suht koht samana, sillä tähänkin syksyyn on kuulunut jälleen kerran kevyttä konmarittamista ja huonekalujen […]
Joki-Ån-puvustuksessa olen halunnut kiinnittää huomiota ikäkausien oikeisiin päähineisiin ja niiden merkityksiin, oli kyse sitten lapsen, nuoren tai aikuisen päähineestä. Ongelma syntyy siitä, että puvustuksen pohjana käytetyt kansallispuvut vastaavat esikuva-aineistoa aika eritasoisesti. On tarkistettuja pukuja ja sommitelmia. Läheskään kaikki puvut eivät sisällä samoja osia, kuten päällysvaatteita, essuja tai päähinevaihtoehtoja. Eräs ongelmapuku on Tuuteri ja sen tarkistettu […]
Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani pikkutyttöjen päähineitä ja lupasin myöhemmin kirjoittaa teini- ja naimaikäisistä oman kirjoituksensa. Onneksi kirjoituksen tuottaminen vähän venähti, sillä norjalaiset ovat ehtineet tehdä minulle upean palveluksen, jonka näet myöhemmin. ”Tytöillä oli – ikivanhaan eurooppalaiseen tapaan – oikeus neitseyden merkiksi kulkea avopäin kesät talvet pitkät hiukset levällään, koristenauhoja niiden siteenä, tai he kiersivät tukkansa nauhojen […]
Kansallispuvuissa yksi puvun kiinnostavimmista osista on paita, tai kuten Sirelius sen määrittelee ”lähinnä ruumista oleva, edestä umpinainen, mutta pääntiellä varustettu hihallinen vartalonverho” (Sirelius, 1990, 73). Paita on puvun duunari: kovalla koetuksella, vähällä arvostuksella ja unohtuu välillä mainita. Itse olen kerran tanhureissulle lähdettäessä unohtanut paidan kotiin ‒ Kirkkonummen puvussa se oli huivin takia helppo korvata kaupasta löytyneellä […]
Pieni tyttö kansallispuvussa! Niin suloinen! Seisoo nätisti, ei pyyhi käsiä essuun eikä tietenkään imeskele päänauhan päitä! Jokainen kansantanssia seurannut on nähnyt esityksessä tapahtuvan jännitysnäytelmän: lapsiryhmässä joltain tippuu essu, joltain huivi, joltain päänauha. (Olen tosin ollut myös esityksessä, jossa miehen puvusta lensi puukko, muttei siitä sen enempää…) Siispä mulla on asenneongelma pienten lasten kansallispukuihin. Herramunjee se […]
Kuten monilla meillä kansantanssijoilla, minullakin on lähes koko suku valjastettuna harrastuksen pariin. Äiti puuhailee mun kanssa näitä pukujuttuja ja tanssii Folkjamia, veli on huijattu soittokööriin ja sukulaislapset lastenryhmiin. Omassa yhdistyksessä esiinnymme pääosin fereseillä ja pojat paitahihasillaan, mutta vuosi sitten tuli tilaisuus, johon piti käydä lapsillekin lainaamassa kansallispuvut. Otin pojalle Janakkalan ja tytölle iki-ihanan Munsalan. Pukuja […]
Esittelin kirjovirkatun myssyn esikuvien kanssa vähän patalakkia, joka Kaukosen ”Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut” -kirjan mukaan oli koltti-ikäisten poikien päähine (Kaukonen 1985, 259-262). Esimerkiksi Hämeen ja Säkylän kansallispukuihin kuuluva patalakki on kiilamaisista paloista ommeltu lakki, jonka saumat peitettiin nyörein tai nauhoin. Alunperin mun ei ollut tarkoitus ommella yhtään patalakkia, mutta koska sen kaavoituksessa sai käyttää geometriaa […]
Suomi100-hengessä tekisi mieli toteuttaa kaikki mahdollinen kansallispukuraidoissa. Kirkkonummen puvusta värityksen saaneita villasukkia olen suunnitellut jo pitkään, sillä Tiina Kaarlelan suunnittelemat kansallispukusukat ovat aivan ihania! Ne on julkaistu Taito-lehdissä vuonna 2012, tiedot löytyvät Ravelrystä. Esimerkiksi tästä pääset katsomaan Munsala-sukkia. Olin sukkia suunnitellessa pähkäillyt ja tehnyt kokeiluja siitä, miten pystyraitaa olisi helpoin toteuttaa. Kansallispukuraitaa voi toki neuloa vaakaraidaksikin, […]
Europeade lähestyy sellaista vauhtia, että on pakko itsekin laittaa vähän vauhtia tähän kirjoitustyöhön. Kirjovirkattujen myssyjen taustaa esittelen osassa 1 ja tässä sitten tulee ideoita oman Europeade-tyylin täydentämiseen sekä Joki – Ån -teoksen puvustukseen. Eipä tainnut Europeade 2017 visuaalisen ilmeen tehnyt mainostoimisto tietää, millaisen ideapankin tarjosi! Europeade-lapasiin hyödynnettiin jo julisteen yläreunaa (ei kuvassa), mutta virkattun lakin […]