Iltapuvun helmasta, silkkikaavun reunoista, käyttämättä jääneistä hepenistä, pitseistä: Niistä on pienet mekot tehty.
Ihan ensimmäisenä haluan kiittää, jos olet päätynyt tänne sivulle ostettuasi ihanan, ylijäämämateriaaleista valmistetun Prinsessamekon! Huolla mekkoa pesemällä ja silittämällä hellävaraisesti (pesu 30 astetta, silitys yhden pisteen lämmöllä). Materiaalit ovat polyesteriä tai muita teko- ja muuntokuituja. Materiaalien alkuperästä lisää alempana!
Jos olet päätynyt tänne mekon ostoaikeissa niin
- piipahda työhuoneellani Sauvossa (Viljontie 4, pääsääntöisesti arkisin 9-16)
- laita sähköpostia laura (at) ala-aijala.fi – saat lisätietoja juuri sen hetken valikoimasta tai voit esittää väri- ja kokotoiveita. Yritän toki ylläpitää myös täällä sivuilla kuvia olemassa olevasta valikoimasta, gallerian löydät sivun lopusta. Kaikki mekot ovat uniikkeja!
- Mekon hinta on 35 € (Alv 0 %, vähäinen liiketoiminta)
Mekkojen koot:
- Koossa 2 – 4 v (92 – 104 cm) rinnanympärys mekossa on noin 62 cm. Pidemmässä versiossa helman pituus olalta helmaan on noin 65 cm. Lyhyemmissä versioissa pituus olalta helmaan on 42 – 50 cm.
- Koossa 4 – 6 v (110 – 122 cm) rinnanympärys mekossa on noin 66 cm. Pidemmässä versiossa helman pituus olalta helmaan on noin 80 cm . Tästä mallista ei ole vielä lyhyitä versioita, mutta sellainen onnistuu pyydettäessä.
Reklaamaatiotapauksessa otathan yhteyttä sähköpostilla tai puhelimitse. Mikäli tuotteessa on vika tai se rikkoutuu normaalissa käytössä yllättävän pian käyttöönoton jälkeen, pyrin ensisijaisesti korjaamaan tuotteen. Myös vaihto uuteen on mahdollista, mikäli tuotetta ei voi korjata.
Tarina mekkojen takana:
Jo jokin aika sitten pikkuserkullani oli ultimaattinen prinsessavaihe. Jotta ihana ja armollinen prinsessa pystyi hyvin hallitsemaan pehmoleluvaltakuntansa alamaisia, tarvitsi hän maailman hienoimman prinsessamekon. Laitoin siihen kaikki herkut: kimaltavaa tylliä, pinkkiä silkkiä, upeita pitsejä, pehmoista samettia, kerroksia, nauhoja, AH! Ja kun etsin tätä tarinaa varten kyseisestä mekosta kuvia niin löysin, että olin valmistanut samoista materiaaleista myös Barbielle mekon! Muistaakseni joulupukki keräsi kuitenkin bonarit tästä urotyöstäni, mutta sain some-julkaisuni (jota toivottavasti itse prinsessa ei silloin aikanaan nähnyt) vuoksi sitten vielä pukea myös toisen pikkuprinsessan.
Tyytyväisten kuninkaallisten palaute jäi mieleen ja päätin ommella muutaman, vähän yksinkertaisemman mekon ja myydä niitä myyjäisissä. Tässä versiossa yläosat olivat erilaisista puuvillatilkuista yhdisteltyjä ja helmaosa oli kolmikerroksinen tyllihame. Mekko oli hihaton, vuoritettu ja takaa auki, jotta sen pystyi nopeasti pukemaan arkivaatteiden päälle – kuninkaalliset velvollisuudet kun voivat alkaa koska vain.
Tässä kohtaa sukuun oli syntynyt jo seuraava prinsessamekkojen suurkuluttaja, veljentyttöni, joka sai yhden mekoista. Samaa kaavaa mukaillen syntyi ritariliivi hänen isoveljelleen. Sitten syntyi poikani ja samoihin aikoihin syntyneet kavereiden tyttölapset saivat myös prinsessamekkoja sopivan juhlan tullen.
Tein silloin aikanaan enemmän iltapukujen ompelua kuin nykyään: kansallispukuihin siirtyminen on tapahtunut ehkä osittain siksi, etten niin hirveästi välitä polyesterin ompelusta. Iltapukumateriaalit – eli ne liukkaat, kimaltavat tekokuidut – kasaantuivat kuitenkin kaappiini kuin itsestään. Päätin alkaa leikellä iltapuvuista yli jäävät kankaat prinsessamekkojen muotoon: isoista paloista sai helmoja, pienemmistä yläosan eri paloja.
Ja sitten metsän ketut, linnut ja pupujussit eivät tulleetkaan ompelemaan.
Vuosia, vuosia, vuosia mekkojen palaset matkasivat kenkälaatikoissa (huom: sellaisissa erittäin suurissa, saapikkaille tarkoitetuissa) mukanani työhuoneesta toiseen. Monesti pohdin, että säästän niitä turhaan. En ikinä ehtinyt tai motivoitunut ompelemaan niitä mekkoja kasaan, ”vaikkei siinä edes olisi paha duuni”.
Tuskin kukaan meistä saa aina ihan kaikkia hyvin suunniteltuja, puoliksi tehtyjä projekteja maaliin? On tärkeämpiä, kiinnostavampia tai helpommin tehtyjä töitä. Jotain aina puuttuu: tässäkin väitin itselleni kymmeniä kertoja, että mun pitää hankkia jotain tietyn väristä tarranauhaa ennen kuin voin ollenkaan aloittaa. Monesti en ollut enää ollenkaan varma, saisinko mekkoja lopulta myytyä yhtään, sillä kirppiksillä kyllä riittää erilaisia hörselöitä ja Disneyn prinsessojen asuja joka kokoon.
Kunnes tyttäreni prinsessavaihe alkoi kukoistaa niin, etten enää kehdannut antaa niiden valmiiksi leikattujen palojen virua laatikossa. Mekot nimittäin oli leikattu kokoon 2-4 v. (noin 92-104 cm), joten hän oli pahasti kasvamassa niistä jo ulos, jos en pian saisi niitä aikaan! (Äh, taas yksi syy olla jatkamatta projektia: täytyy leikata uusia mekkoja isommassa koossa.)
Siispä kiitos elämäni prinsessoille, etenkin tälle viimeisimmälle itsetehdylle muusalle, jonka ansiosta tämä(kin) projekti pyörähti isosti eteenpäin. Mutta vaikka mekkoja on jo valmiina aika kasa, ei kenkälaatikon pohja silti täysin vielä näy: eli uusia värejä ilmestyy pikkuhiljaa! Ehkä. Äh, noh, toivottavasti vähän tehokkaammalla aikataululla.
Nämä mekot on ommeltu takaa helmasta kiinni, mutta kyseisen sauman voi myös avata, jos pukemiseen tarvitsee helpotusta. Materiaalit ovat siis vuosien varrella valmistamistani iltapuvuista yli jääneitä kankaita tai jotain saatuja kangaspaloja, joista ei aikuisen kokoon riittäisi. Pitsejä ja koristenauhoja olen osittain ostanut uutena, sillä niitä kuluu enemmän kuin ylijäämänä löytyy.
Ja hei, huomaathan, että osa ”mekoista” on lyhyempiä helmaltaan: ne sopivat esimerkiksi prinsseille, ritareille tai muuten vaan paremmin housuissa viihtyville kuninkaallisille sekä myös alle 92 cm -kokoisille.
Tässä vielä kuvagalleria valikoimasta 1.10.2025. Tämän nyt valmistuneen mekkosarjan mallistonimi voisi olla ”Unohtiko joku kutsua Elsan”, sillä muiden Disney-prinsessojen värimaailmaa kyllä löytyy, mutta kun tämä projekti tosiaan alkoi ennen Frozeneita: se ensimmäisen mekon prinsessa täytti jo 18 vuotta.
Koossa 2 – 4 v:
Koossa 4 – 6 v:
